Näkymä Teneriffan pohjois-koillis kulmalta.

Tämä yleisesti esiintyvä termi pohjautuu saksankielisiin sanoihin wandern (vaeltaa) ja lust (halu). Suomeksi sitä on vaikea tarkkaan kääntää, mutta kaukokaipuun ja vaellushalun yhdistelmänä sitä voisi kuvata voimakkaana yllykkeenä tai kaipuuna matkustaa.
Psykologisesti ajateltuna sille on ominaista halu itsensä kehittämiseen kokemalla tuntematonta, kohtaamalla yllättäviä haasteita, tutustumalla vieraisiin kulttuureihin, elämänpiireihin ja -tapoihin. Lienee siinä kyse myös pako arjesta ja sen velvoitteista. Termiin perustuen on olemassa festivaali, tehty elokuvia, matkailulehti jne. Monia rockmuusikoitakin se on inspiroinut: Björk, REM, Paul McCartney, David Sylvian, Megadeth.

Itse pääsin jo työurani aikana monesti saamaan hoitoa; Suomi ja sen kaunis luonto, etenkin Lappi tuli tutuksi, mutta myös lukuisat Euroopan kaupungit rikastuttivat elämänpiiriä. Mutta vasta eläköitymisen myötä maailma tästä hienosta, mutta kuitenkin rajoittuneesta näkökulmasta, edelleen laajeni. On aikaa ja mahdollisuuksia tuntemattoman maailman, eri elinolosuhteiden ja kulttuurien välittömään kokemiseen ja sitä kautta myös oman itsensä tuntemiseen ja kehittämiseen.  
​
Kaamoksen keskellä Wanderlust iskee, jos koskaan. Niinpä nopealla päätöksellä Teneriffalle, ikuiseen kesään. Säät olivat hienot, vähän sadetta mutta enimmäkseen aurinkoa, hienoja auringonlaskuja ja sopivan lämmintä. Enimmäkseen patikointia, välillä rantaa ja uima-allasta ja joka ilta uusia kalaruokaelämyksiä. Mikäs siinä on ollessa. Halpa hintataso taas kerran yllätti.

​



​Tein viime vuonna  opinnäytetyön liittyen suomalaisten Espanjaan suuntautuvaan lomamatkailuun 2000-luvulla. Opinnäytetyössä tutkin kyselyn avulla muun muassa sitä, millaisena suomalaiset näkevät Espanjan. Tähän kirjoitukseen olen koonnut tutkimuksessa eniten esille nousseita mielikuvia ja niiden pohjalta muodostanut kuvan siitä, millainen maa Espanja on suomalaisten näkökulmasta.