Martti Perttula: Suomi-Espanja Seura 60 vuotta – Ystävyysseurat toimivat ajassa, historiasta oppien ja tulevaisuuteen suunnaten

​Suomi-Espanja Seuran (SES) syntysanat lausuttiin 2. syyskuuta 1957 diplomiarkkitehti, pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälän kotona. Keskeisiä hahmoja olivat Lappi-Seppälän ohella mm. kirjailija Tyyni Tuulio, lehtori Erkki Vierikko, taiteilija Christina Snellman, fil.lis. Antti Soininen sekä dosentti Erik von Kramer. 

Tänään voi olla jo vaikeaa eläytyä vuoteen 1957. Maailmansodan päättymisestä oli kulunut vasta 12 vuotta (esimerkiksi vuosi 2005 ei tunnu nyt kovinkaan kaukaiselta), Porkkalan palautuksesta vuoden päivät. Kekkonen oli vasta aloittanut ensimmäisen kautensa, ja Espanjassa Francon asema oli vielä horjumaton. Espanjanmatkoja ei voinut tilata netistä, ei ollut Schengen-aluetta, yhteisestä valuutasta puhumattakaan.  

Vaikeasta tilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, perustajat näkivät tarpeelliseksi avata ikkunoita Espanjaan ja sitä kautta myös Latinalaiseen Amerikkaan. Seura lähti liikkeelle vauhdilla ja laajaan toimintasuunnitelmaan pohjautuen: yhteyksiä luotiin niin diplomatian, taiteen ja tieteen kuin taloudenkin kentillä. Espanjan kieli nähtiin keskeiseksi kaikkien pyrkimysten kannalta: kielikurssit käynnistettiin tammikuussa 1958, ja tätä perinnettä SES-kurssit jatkaa ansiokkaasti tänäkin päivänä. 

Entä nyt, mihin ystävyysseuraa tarvitaan internetin aikakaudella?

Jokaisen organisaation on hyvä pysähtyä aika ajoin miettimään olemassaolonsa tarkoitusta ja oikeutusta. En ole SES:n tulevaisuudesta huolissani. Espanja on ja pysyy yhtenä suomalaisten tärkeimmistä lomakohteista ja yhä useammat ovat valinneet sen myös osa-aikaiseksi tai pysyväksi kodikseen. Vastaavasti Suomeen tulee yhä enemmän espanjalaisia turisteja, ja täällä asuvien espanjankielisten lukumäärä on jo noin 7500 (Tilastokeskus, väestötilasto). 
​
Uskon vakaasti, ettei kiinnostus Espanjaan tai espanjankieliseen maailmaan ja kulttuuriin ole ohimenevä ilmiö, ja että seuralla on erinomaiset mahdollisuudet kehittyä ja saavuttaa yhä suurempi yleisö tarjonnalleen. Jäsenmäärän vakaa kasvu 2010-luvulla kertoo, että kiinnostus ystävyysseuratoimintaan ei ole hiipumassa. 

Meidän pitää olla valmiit toimimaan ajassa, muuttumaan ja mukautumaan kulloisenkin jäsenistön näkemysten, toiveiden ja tarpeiden mukaan. Sääntöjen tarkoituspykälä on edelleen ajankohtainen suunnan osoittaja, mutta toki sekin voidaan kirjoittaa uusiksi - samaisten sääntöjen määräämällä tavalla.
​
Erittäin tärkeää on pitää jatkossakin huolta seuran tunnusten alla toimivien kielikurssien korkeasta laadusta ja maineesta, koska kieli avaa ovia kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärtämiseen – eikä vain Espanjaan, vaan yli 500 miljoonan espanjankielisen muodostamaan globaaliin yhteisöön.

Suurena haasteena on kehittää toimintaamme monipuolisemmaksi ja tarjota kiinnostavia aktiviteetteja myös nuoremmille sukupolville, lapsiperheille ja nuorille aikuisille. Tärkeänä kehityksenä tässä näkisin yhä tiiviimpien kontaktien luomisen Suomeen muuttaneisiin ja täällä opiskeleviin espanjalaisiin ja heidän verkostoihinsa, viime vuosien ”kummitoiminnan” kokemuksista oppia ottaen. Hallituksemme ovien pitää pysyä avoinna uusille sukupolville, sillä nuoret osaavat parhaiten järjestää toimintaa nuorille. 
​
Ilman viestintää meitä ei tunnettaisi, tai meitä ei yksinkertaisesti olisi, ja siksi on pidettävä huolta SES-lehdestä, kotisivuistamme ja sosiaalisen median kanavistamme (Facebook ja Twitter), joita nyt julkaistava ”Lumikide kohtaa auringon” -blogimme toivottavasti hyvin täydentää. 

Talkoilla vai valtion tuella?
​
SES:n toimintamalli on samantyyppinen kuin useimmilla muilla ystävyysseuroilla: korostamme kielitaidon merkitystä, järjestämme kulttuuritapahtumia, rakennamme yhteyksiä kohdemaan kansalaisiin monilla tasoilla, mutta meillä ei ole virallista tai poliittista painolastia. Toimimme pienellä budjetilla, ilman palkkioita, toimistoa tai henkilökuntaa. Tämä tuo vapautta ja riippumattomuutta: kukaan ei käskytä ketään, jokainen on mukana vapaaehtoisesti ja antaa yhdessä sovittuun toimintasuunnitelmaan sen panoksen, jonka kulloinkin pystyy antamaan.

Seurammekin on saanut pientä avustusta valtiolta, mistä olemme kiitollisia. Yhteiskunnan tuki ystävyysseuroille on uskoakseni tuottanut moninkertaisen sadon luomalla osallistumiskanavia ja kohtauspaikkoja eri kulttuureista tuleville ihmisille, mikä on lisännyt ymmärrystä ja vähentänyt ennakkoluuloja.
​
Ystävyysseurat eivät ole samalla viivalla valtionapua jaettaessa, ja tätä silmällä pitäen tein pienen vertailun SES:n ja Suomi-Venäjä Seuran (SVS) kesken.  SES:n suunnitelmat ja raportit on julkaistu Esitteet ja arkisto -sivulla, mutta SVS:n osalta piti turvautua lehtitietoihin jäsenmäärästä (YLE 2014) ja valtionavusta (IL 2016). SES:n jäsenmäärä on nyt 823 ja ennustetut jäsenmaksutuotot 23.600 €. SVS:n jäsenmääränä pidin vertailussa 12.500 jäsentä ja oletin, että kaikki maksavat 20 € jäsenmaksun.

​

---

Voisin lyödä SES:n jäsenmaksun (30 €) verran vetoa siitä, että ystävyysseurojen yhteenlaskettu toiminta ja vaikuttavuus kasvaisi merkittävästi, jos valtionapu suhteutettaisiin jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten lukumäärään tai jäsenmaksutuottoihin. 

Juhlavuosi huipentuu Ostrobotnialle 10.11.  ja vuonna 2018 jatketaan samaan malliin

Juhlavuotemme on ollut vilkas ja työntäyteinen, ja pian on edessä Vuosijuhlamme ”Bottan” arvokkaassa juhlasalissa. Syyskokous 28.11. valitsee uuden puheenjohtajan, täydentää hallitusta, sekä päättää vuoden 2018 toimintasuunnitelmasta ja budjetista. Voin vakuuttaa, että suunnitelmissa ei ole pitää mitään välivuotta, vaan kaikesta päättäen vuosijuhlavaihde on jäämässä päälle. Toivotan kaikki tervetulleeksi menoon mukaan ja vaikuttamaan joko hallituksessa tai aktiivisena rivijäsenenä.

Kirjoittaja on Suomi-Espanja Seuran puheenjohtaja (kannanotot kuitenkin yksityishenkilönä).

​